Blogit osana matkailuorganisaation markkinointia
Etsiessäni mielenkiintoista artikkelia referoitavaksi törmäsin useampaan mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön, jotka käsittelivät matkailunmarkkinointia matkailuorganisaation näkökulmasta. Tuorein ja mielenkiintoisin aihe löytyi kuitenkin tehdessäni internetmarkkinointikampanja tehtävää. Kyseessä on Virpi Aittokosken opinnäytetyö: Matkabloggaajien ja matkailuorganisaation välisen yhteistyön kehittäminen. Tietoisen siitä, että opinnäytetyö ei ole sama asia kuin artikkeli, niin silti päätin paneutua työhön ja poimia sieltä, etenkin omaa työtäni tukevia aiheita.
Mitä on bloggaaminen ja mistä tunnistaa matkabloggaajan
Englanninkielinen termi ”blog” on lyhenne sanoista ”web log”, jota käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Siitä lähtien bloggaaminen on kehittynyt yhä suositummaksi viestinnän välineeksi. Aittokoski siteeraa Akerhurstia. Aittokoski jatkaa Wegnerin, Schmalleggerin ja Carsonin määritelmällä, Matkabloggamisessa on kyse kirjoittajan henkilökohtaisten kokemusten jakamisesta päiväkirjamaiseen tyyliin ja lukijoina ovat usein ystävät ja sukulaiset sekä blogin ollessa avoin, myös muu yleisö. Matkablogit vaikuttavat ihmisten keskustelunaiheisiin ja sitä kautta niistä tulee osa word-of-mouth -kommunikaatiota. Blogeissa olleista aiheista puhutaan ystävien kesken ja niissä olleita matkavinkkejä suositellaan tuttavapiirille.
Matkabloggaajien keskuudessa jokainen on erikoistunut johonkin aiheeseen (niche), mikä liittyy läheisesti matkailuun. Niche voi olla melkein mikä tahansa, liitetään siihen aina matkustaminen, eri maiden kulttuuri, ihmiset, tavat ja kohteet. Tällöin blogista tulee matkailublogi, Aittokoski kirjoittaa.
Aittokoski muistuttaa, että Bloggaamista eivät ole keksineet markkinamiehet vaan tavalliset ihmiset, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan. Osa bloggaa ammatikseen, toisille se on vain hauska harrastus. Etenkin ne, ketkä ansaitsevat blogeillaan, ovat innovatiivisia ja kehittävät ammattimaista bloggaamista aktiivisesti.
Miksi Matkailuorganisaation tulisi olla kiinnostunut matkabloggaajista
Ystävien ja sukulaisten suosittelut ovat matkakohdemarkkinoinnissa yksi vahvimmista vaikuttajista. Nykyään ilmiö on laajentunut digitaaliseen muotoon ja ilmenee globaalissa sosiaalisessa mediassa, Aittokoski kertoo.
Matkailublogin kirjoittajaa arvostetaan rehellisten kokemusten ja vinkkien jakamisesta. Lisäksi blogit yleensä sisältävät linkkejä toisiin blogeihin ja muualle internetiin. Linkitys toisiin blogeihin ja bloggaajien keskenään vaihtamat kommentit ovat blogien vahvin viestinnällinen ominaisuus. Maailman johtavan blogihakemiston
Technoratin listauksen mukaan vuonna 2008 matkailu oli aiheena jopa 28 %:ssa kaikista blogeista. Näin Aittokoski siteeraa Akerhurstia, Alasiltaa ja Bosangita.
Mistä tietää matkablogin arvon
Aittokoski toteaa havaintojen ja käytännön perusteella, että bloggaajat haluavat osoittaa yhteistyökumppaneilleen olevansa varteenotettava vaihtoehto perinteisille viestintäkanaville. PR-kenttä ja matkailuorganisaatiot peräänkuuluttavatkin numeroita, sillä niillä on helpompi todistaa blogin arvo. Sitoutuneen yleisön, fanien, seuraajien ja vakituisten lukijoiden sekä blogin yksittäisten kävijöiden määrien lisäksi bloggaaja voi antaa useita tilastoja ilmaisten analysointi- ja mittaamistyökalujen avulla.
Aittokoski jatkaa, jos blogi yltää 100 000 suosituimman sivuston joukkoon, se on todella hyvä sijoitus. Mikäli sijoitus on 2,5 miljoonaa, kannattaa harkita toista blogia yhteistyökumppaniksi, sivulla tuskin on kovin paljon uskollisia seuraajia. Blogeja listaava ja analysoiva
Technorati pitää yllä suosituimpien matkablogien listaa.
Mitä matkailuorganisaation tulee tietää matkabloggaajien toimintatavoista?
Bloggaajan lähestymisestä Aittokoski kirjoittaa näin, Sähköpostissa “Dear Blogger” ei ole toivottava aloitus. Jokaisen median takana on ihminen, joten häntä tulisi puhutella omalla nimellään. Ensimmäisen yhteydenoton bloggaajat toivovat olevan selkeä ja ytimekäs. Sen tulisi sisältää seuraavat asiat: lyhyesti mistä organisaatiosta on kyse, osoitus, että on tutustunut blogiin, mitä toivoo yhteistyöltä ja mitkä ovat seuraavat askeleet.
Aittokoski esittää Vocus White Paperin listauksen vuodelta 2008. Se sisältää viisi kultaista sääntöä, joita PR-puolen suositellaan noudattavan:
1. Ole selvillä blogin sisällöstä ja nichestä. Ehdota oikeaa aihetta oikealle bloggaajalle. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet.
2. Osallistu blogosfäärin toimintaan. Se voi tapahtua kommentoimalla heidän artikkeleitaan tai ottamalla suora kontakti bloggaajaan. Lähestymisessäkin on kuitenkin omat sääntönsä.
3. Tuo oma panoksesi yhteisöön esimerkiksi sopivien juttuaiheiden muodossa. Kyse on kaksisuuntaisesta viestinnästä.
4. Rehellisyys ja läpinäkyvä toiminta ovat koko yhteistyön lähtökohta. Bloggaajat arvostavat rehellistä viestiä suuresti.
5. Tee suhteesta pitkäaikainen ja kestävä. Kun organisaatiolla on tarve saada oma viesti välitettyä blogin kautta, on hyvä suhde blogosfääriin eduksi.
Aittokokski muistuttaa myös , että ennen yhteistyötä sovitaan millaisia tuloksia kaivataan. On tärkeää avata brändiviesti bloggaajille, sillä siinä vaiheessa viimeistään selviää, sopivatko bloggaaja ja matkailuorganisaatio juuri kyseisen projektin osalta toisilleen.
Millainen yhteistyömalli on matkailuorganisaatiolle ja matkabloggaajille toimivin?
Bloggaajat ovat jo osoittaneet omalla suoralla toiminnallaan, että ovat mielellään yhteydessä matkailuorganisaation kanssa PR-toimiston sijaa. Yhdessä tekeminen on vahvuuden merkki. Siihen pystyvät bloggaajat, samaa he odottavat muiltakin osapuolilta. Esimerkiksi blogimatkaa järjestettäessä on oleellista, että mukana olevat tahot tekevät yhteistyötä ja jakavat tietoa enemmän kuin salaavat sitä. Onnistuneesta matkasta hyötyvät kaikki. Molemmat osapuolet peräänkuuluttavat jatkuvan palautteen tarvetta. Onnistuttiinko tavoitteissa, vastaavatko tulokset odotuksia, tehdäänkö jatkokampanjaa? Ilman palautetta jäänyt yhteistyö on keskenjäänyt yhteistyö. Kertoo Aittokoski
Aittokoski muistuttaa myös, että bloggaajiin eivät pure perinteiset kikat. Hänen aineistossa yksi voimakkaimmin esille tulleista mielipiteistä oli uutiskirjeiden ja lehdistötiedotteiden ärsyttävyys. Bloggaajat kirjoittavat vain siitä, minkä ovat itse kokeneet, sillä muuten he eivät voi olla rehellisiä yleisölleen. Blogien suosio perustuu pitkälti bloggaajien aitoihin kokemuksiin ja mielipiteisiin, joita ei saa tiedotteen välityksellä. Siksi lehdistötiedotteet eivät toimi bloggajiin samalla tavalla kuin perinteiseen mediaan.
Lopuksi Aittokoski kirjoittaa, matkailuorganisaatiolla tulee olla selkeät tavoitteet, mitä yhteistyöltä haluaa. Kaivataanko lisää seuraajia Facebookiin ja Twitteriin, halutaanko tekstiä ja kuvia omille internet-sivuille, onko tarvetta sosiaalisen median konsultoinnille vai saada näkyvyyttä blogeissa artikkeleiden, videoiden ja kuvien muodossa? Mahdollista on saada kaikki, kunhan vain yhteiset tavoitteet ovat selvillä. Myös bloggaajan on osattava kertoa selkeästi ja rehellisesti, mitä hän voi tarjota, jotta ei tule vääriä odotuksia tuloksista.
Yhteistyön rakentaminen on mahdollista aloittaa milloin vain, mutta siihen tulee sitoutua niin matkailuorganisaation kuin bloggaajien puolelta. Kaikkien kanssa ei tarvitse tehdä yhteisiä projekteja, eikä se ole tarkoituskaan. Pääasia, että matkailu-organisaatio osoittaa olevansa kiinnostunut bloggaajista ja ymmärtää blogien merkityksen PR-kentässä.
Opinnäytetyö on luettavissa TÄÄLTÄ
Publication: Helsinki: Matkailun edistämiskeskus, 2013
Author: Virpi Aittokoski
Pages: 77 s.
Series: MEK E: 59
ISBN: 978-952-5682-45-8 (PDF)
ISSN: 0782-4432
